MUY BUENO

19.5.2013

Hei, ajattelin nyt taas raapustella tänne jotain turhanpäiväistä, kun ei ole mitään tähdellisempää tekemistä. Illaksi pitäisi vielä jaksaa mennä tekemään kolmen ja puolen tunnin iltavuoro..jee...

No, viikon kohokohdat; olen koko ajan tiennyt että joku kaunis päivä saan keittiön heiluriovista päin näköä, ja toissapäivänä kyseinen päivä koitti. Olin laittamassa likaisia astioita tiskinurkkaan ja kun käännyin ja olin menossa heiluriovien ohi lasien pesupaikkaan, Jon samalla hetkellä potkaisi toisen ovista voimalla auki..Auts.. No, ompahan muistona kuhmu toisella puolella päätä..

27.5.2013
Oppaa, enpä ole taas jaksanu kirjoitella, koska kuten sanottu, kaikki päivät sujuvat aikalailla samanlailla. Tänää, siis sunnuntaina, oli super kiireinennpäivä. Jos normaalisti ravintola aukeaa klo.13, tänään ensimmäinen reilu 30 hengen tilaus oli 12.30. Kyseinen ryhmä koostui enimmäkseen saksalaisista (asiakkaat ovat pääosin saksa-, ranska- ja espanjalaisia), ja he söivät neljän ruokalajin menun. Lisäksi kaikki saksalaiset halusivat välttämättä juoda olutta, vaikka viinipullot olivat valmiina pöydissä ja ne olisivat kuuluneet menun hintaan. No, kukin tavallaan.
Hiukan myöhemmin tuli toinen isompi, 20 hengen ryhmä espanjalaisia. He söivät onneksi vain 3 ruokalajin menun. Meitä oli 4 tarjoilijaa töissä, joten kaikille kyllä riitti tekemistä, eikä ollut hiljaista hetkeä. No, kun saksalaisten ryhmä oli ruokittu, piti äkkiä siivota kaikki pöydät ja laittaa uudet katteet. Seuraavaksi nimittäin tuli yksi 13 hengen seurue, ja toinen seurue, jossa oli 9 henkeä. Lisäksi oli 5 kahden hengen pöytää.
Pöytäseurue, jossa oli 9 henkeä, oli mitä ilmeisimmin juhlimassa vanhemman naishenkilön syntymäpäiviä. Ruokailun lopuksi pöytään kannettiin kakku, jossa oli kynttilöiden muodossa numero 88. Kyseinen rouva saavutti siis 88 ikävuoden iän. Kun pöydässä olevat alkoivat laulaa syntymäpäivälaulua, pikkuhiljaa kaikissa muissakin pöydissä olevat yhtyivät lauluun. Niin vanha rouva kuin muutama meistä tarjoilijoistakin liikuttui kyyneliin. Kun laulu oli saatu päätökseen, kuultiin vielä raikuvat ablodit kaikilta jotka sattuivat olemaan ravintolassa.
Tässä tulee esille yksi niistä asioista, joista pidän Espanjassa. Täällä ei tunneta perisuomalaista juroutta, ja toisilleen täysin tuntemattomat ihmiset haluavat ilahduttaa toisiaan.
En usko että yllämainitsemani voisi tapahtua Suomessa. Tektistäni ei välttämättä käy ilmi paikan tunnelma sillä hetkellä kun kaikki alkoivat pikkuhiljaa yhtyä mukaan lauluun, mutta tämä on varmasti yksi parhaimmista muistoistani. Tälläiset hetket muistuttavat siitä että ihmisissä on vielä hyvääkin.

No, nyt kun on saatu syvälliset asiat kerrottua, voin hehkuttaa sitä, että 2 työpäivää jäljellä! Keittiän harjoittelijoilla oli tietenkin jo tänään viimeinen työpäivä, mutta ei minua haittaa! On vielä aikaa napsia valokuvia Guggenheimin työntekijöistä, jotta varmasti muistan heidät kaikki. Olen todella kiitollinen että olen saanut tutustua näihin kaikkiin ainutlaatuisiin ihmisiin, ja tulee varmasti olemaan hiukan haikeaa hyvästellä heidät kaikki :(
Toisaalta taas en malta enään odottaa, että pääsen kotiin! :)
Katsotaan jos saan vielä aikaiseksi kirjoitettu tänne blogiin, mutta jos en niin ei sitten muuta kuin ADIOS AMIGOS!

¿Que tal?

Holaa, en oikein enään keksi jutun aihetta tänne blogiin.
Hmm, no töissä mua on kehuttu kovasti, keittiömestarikin sanoi että oon yksi parhaista harjoittelijoista mitä heillä on koskaan ollut, ja että puhun hyvin Espanjaa. Lämmitti mieltä kuulla kehuja, koska oon todellakin yrittäny parhaani.
Teen nykyään jo kaikki hommat omatoimisesti, ei tarvitse enää oikeastaan koskaan pyytää apua missään. Teen kaikkia samoja hommia kuin kaikki muutkin, paitsi otan tilauksia. En sitä haluaisikaan opiskella, koska täällä on sellainen kännykän kokoinen laite mihin suoraan pöydässä bongataan kaikki tilaukset. Ja se on arvatenkin espanjaksi joten sen jätän mielihyvin pois toimenkuvastani.

Eilen oli tosi hyvä ilma, varmaan lähemmäs 30 astetta lämmintä auringossa, eikä tuullut ollenkaan. No mentiin sitten läheiseen puistoon ottamaan aurinkoa, siinä hurahtikin 4 tuntia. Voitte varmasti arvata että muistutan TAAS rapua, juuri kun edellinen punaisuus helpotti. Tällä kertaa paloin kyllä varmasti 3 kertaa pahemmin. Ihoa kirvelee koko ajan, kaikki askareet on tuskaa. Ja mikä ironisinta, tällä kertaa vielä oli sitä aurinkorasvaakin, suojakertoimella 30. On se vain kumma miten tälläinen kalkkilaican kapteeni palaa auringossa vaikka mitä tekisi. Toivottavasti edes tämä punaisuus muuttuu ennen pitkää rusketukseksi, ettei turhaan tarvitse kärsiä..

17 päivää jäljellä, sen jälkeen kotiin! On kyllä ollut tosi mahtavaa tämä vaihtoaika, olen oppinut paljon uutta ja omaksunut espanjalaisten ripeän tavan toimia. Toisaalta kyllä kaipaan jo kotiinkin..

Terveisiä vain sinne Suomeen! :)

Buenos dias!

Hups, en ole oikein jaksanu kirjoitella.. No ehkä saan anteeksi.

Mitäs tänne, sain yhden iltavapaan lisää, nyt on siis enään lauantaisin tuplavuoro. Jee! Vaikka olisihan se ollut ihan mukavaa saada yksi kokonainen vapaapäivä, mutta tähän on nyt tyytyminen.

Aika kauan meni aikaa että onnistuin polttamaan itseni auringossa, mutta tänään koitti se päivä. Aurinko paistoi pilvien takaa, ja kaiken lisäksi oli aika tuulista. Menimme kuitenkin rannalle Neguriin, täytyyhän ainoana vapaapäivänä nyt saada vähän löhötä. No, siitä seurauksena muistutan nyt väriltäni lähinnä rapua. Toivon nyt vain kovasti että tämä kivulias punoitus muuttuu aikanaan rusketukseksi. Toivossahan on tiettävästi hyvä elää!

Hmm, onkohan töistä mitään uutta kerrottavaa.. Ei nyt ainakaan tule mitään merkittävää mieleen. Eli yhteenvetona; täällä kaikki hyvin, hengissä ja hyvissä voimissa ollaan :)