Bueno

24.5

Eipä mulla oikeastaan mitään sen ihmeellisempää raportoitavaa ole, kunhan jotain raapustelen aikani kuluksi.

Alan viihtymään tuolla töissä oikeastaan koko ajan paremmin. Keittiön väki on myös alkanut ottamaan minut mukaan työyhteisöön. Vaikka osa ei puhukaan englantia, olen ymmärtänyt muilla tavoin että he yrittävät olla minulle mukavia.

Sen lisäksi saan tehdä enemmän asioita salin puolella. Sitä mukaan kun osoitan aktiivisuutta ja kiinnostusta työhön, saan tehdä ns. parempia hommia. 

Kaikenkaikkiaan kaikki ovat tosi mukavia, ja espanjan kielikin alkaa pikkuhiljaa luonnistua. Jälkiruokien tilaukset ja muut yksinkertaiset asiat hoituu sujuvasti espanjaksi, ja ymmärrän myös yllättävän hyvin mitä he minulle höpöttävät espanjaksi. Pikkuhiljaa edistystä tapahtuu

Tänään sain myös kehuja hienoista silmistä. Itziar sanoi ettei ole koskaan nähnyt niin sinisiä silmiä. Täällä Espanjassa kun suurinosa ihmisistä on tummia ja ruskeasilmäisiä.

Tänään töiden jälkeen suuntasin suoraan rannalle, paikkaan jonka nimi on Neguri. Muut olivat päässeet aikaisemmin töistä, ja osalla oli vapaapäivä, joten suunnistin yksinäni. Ihme kyllä en mennyt kertaakaan harhaan, sen verran selvät ohjeet sain. Yritän epätoivoisesti vähän päivettyä, mutta pääsen sen verran myöhään aina töistä, että tuntui ettei aurinko enään tartu samalla tavalla. No, ehkä joku kaunis päivä sattuu niin että on hyvä sää ja minulla on vapaapäivä. Sitä odotellessa..

Muut kyllästyivät jo ja lähtivät takaisin kämpille, täältä kestää metrolla mennä puolisen tuntia, jos laskee kävelymatkat mukaan. Täällä ollessa olen huomannut viihtyväni suht hyvin myös yksinäni. Eilenkin kävin hiukan shoppailemassa, yksin. Olen aina luullut että olen sitä ihmistyyppiä, joka ei pärjää yksinään ja haluaa jatkuvasti että on joku seurana. Mutta eipä näin ollutkaan, mikä lienee positiivista!

Koti- ikävä on kyllä jo aika kamala. Pari kertaa olen jo itkeä tihrustanu, varsinkin väsyneenä tekee mieli omaan sänkyyn nukkumaan koira kainalossa. Mutta sitten se taas helpottaa, kun on tekemistä niin sen unohtaa. Ja kai se on ihan tervettä että vähän kaipaa kotiin :)

Kirjoittelen taas kun on aikaa!

27.5

Hola!

Tänään kun menin töihin, Injakilla oli minulle lahja. Hän ojensi kirjekuoren jossa luki nimeni, ja joka sisälsi 100 euroa. Siinä oli osuuteni tarjoilijoiden tipeistä. Tosi reilua että minäkin saan oman osuuteni. Joten tämä päivä alkoi hyvin!

Tänään on vielä iltavuoro jäljellä, kohta pitää lähteä käymään kämpillä syömässä. Kirjoittelen taas kun tulee asiaa!

Moikka

Juu en oo nyt oikein jaksanu kirjotella, kun ei ole tapahtunut mirään uutta tai mullistavaa. Mikä tarkoittaa siis sitä, että en ole vieläkään saanut luvattua toista vapaapäivää. Pikkuhiljaa täytyy varmaan luovuttaa ja hyväksyä se fakta, että joudun tekemään kuusi vuoroa viikossa.

Pääsin tekemään uutta hommaa töissä; vuoron lopuksi kaikki juoma -ja viinilasit pestään ja KIILLOTETAAN. Ihanaa.. Ja siinä sitten aina menee hetki että sen saa tehtyä, koska niitä kertyy huomattava määrä. Toivottavasti en ihan joka päivä joudu sitä tekemään. Olen ollut huomaavinani että he vuorottelevat kiillottamisessa, saa nähdä vaihtuuko vuoro enää, vai jääkö se minun hommaksi. Se on niin helppo laittaa harjoittelijan tehtäväksi kaikki ne ei niin kivat hommat. Mutta sellasta se on joka paikassa, ja sen kanssa täytyy elää.

Mitäs muuta; lauantain iltavuoron jälkeen tapasin muut Casco Viejossa. He olivat tutustuneet paikallisiin nuoriin, ja veivät meidät Indautxuun karaokebaariin. No saatatte arvata että kaikki biisit olivat Espanjaksi. Luulisin vähän samankaltaista kun suomalaiset laulavat kantapaikassaan J.Karjalaista ja Eppu Normaalia.. Emme siis viihtyneet kovin kauaa. 
Jatkoimme matkaa yhteen enemmän klubi tyyliseen paikkaan, nimeltään The Loft. Samanlaisia paikkoja on Helsinki täynnä, joten ei mitään ihmeellistä. Sisäänpääsymaksukin kipusi 10 euroon, mikä on sama kuin Suomessa keskimääräisesti. 

Kaikenkaikkiaan oli ihan kiva ilta, joskin aamulla oli lähtö töihin, minulla siis. Muut jäivät tyytyväisinä nukkumaan..

Eipä mulla nyt taida olla muuta raportoitavaa, tänään aion nauttia vapaapäivästä! 

Buenos tardes!

Moooikka taas, en oo nyt hetkeen jaksanu päivittää tätä blogia, mutta ei kai ollut tarkoituskaan joka päivä kirjoittaa.
Maanantai oli siis vapaapäivä, kielikurssia lukuunottamatta. Kielikurssin jäleen sorruin hiukan shoppailemaan, ja valitettavasti vaatteet eivät täällä ole sen halvempia kuin Suomessakaan.
Loppu vapaapäivän käytin aikalailla ulkona istuskellen, yrittäen epätoivoisesti hiukan päivettyä, huonolla menestyksellä, sillä muistutan edelleen kalkkilaivan kapteenia.

Tiistaina menin hyvin levänneenä ja pirteänä töihin, ja työpäivä sujui samaan tapaan kuin ennenkin. Kysyin taas Nerealta onko työvuoro-asia selvinnyt, mutten edelleenkään saanut selkeää vastausta. Alkaa jo hävettää kysyä koko ajan samasta asiasta..
Myöhemmin illalla otin itseäni niskasta kiinni ja lähdin lenkille. Olin käynyt kerran aikaisemmin, jolloin totesin juoksemisen olevan täällä hiukan rankempaa kuin mihin olen tottunut, koska täällä on jyrkkiä ylä -ja alamäkiä. Olen löytänyt hyvän paikan, missä pääsee juoksemaan tasaisella, joskin kotiin päästäkseen täytyy jaksaa vielä kiivetä takaisin ylös.

Tänään eli siis keskiviikkona oli taas normaali työvuoro. Jon (luulen hänen olevan pomo) on palannut lomalta, ja lisäksi on tullut yksi uusi työntekijä, Iziar. Molemmat vaikuttavat mukavilta, joskin kerkesin jo tottumaan Andreaan, Tamaraan ja Lunaan. He tekevät enään vuoroja silloin tällöin, ainakin työvuorolistan mukaan. Mutta eiköhän tästä ihan hyvä tule, kunhan taas tutustuu kunnolla uusiin ihmisiin. Hyvä puoli on se, että Iziar puhuu hyvää englantia.

Huomenna olisi sitten taas vuorossa hiukan pidempi työpäivä; aamulla kielikurssi, sen jälkeen lounasvuoro ja illalla vielä 4h iltavuoro..

Kirjoittelen taas kun kerkeän!

Ahora!

Eilen iltavuorossa oli ihanan rauhallista. Ei ollut kuin kaksi hiukan isompaa pöytävarausta, ja lisäksi ainoastaan kahden hengen varauksia. Nerea lähti aikaisemmin, joten olin loppuajan Andrean ja Tamaran kanssa. Tunnelma oli jotenkin rennompi kun ei ollut kiirettä, eikä muutenkaan tarvinnut hikipäässä juosta salin ja keittiön väliä.

Uskaltauduin myös tilaamaan keittiöstä jälkiruoka-annoksia espanjaksi, ja sain paljon aplodeja Javierilta (keittiössä on kaksi Javieria, joten jälkiruokia valmistavaa Javieria kutsumme nimellä second Javi) ja muilta kokeilta. :)

Jännitti hiukan mennä yksin metrolla kello kadentoista jälkeen, mutta hyvin se meni. Baarit ja klubit menevät täällä lauantaisin kiinni vasta klo. 6 aamulla, joten metrokin kulkee aamuyöhön asti. 

Kävin moikkaamassa muita opiskelijoita Casco Viejossa. Sain muilta vinkin kali motxo- nimisestä juomasta, jossa on puoli lasia punaviiniä ja toinen puolikas coca colaa, nams! 

Kaikki muut olivat siis viihteellä, koska heillä on vapaa viikonloppu.. Minä lähdin ajoissa kotiin kun muut jäivät juomaan tequilaa.. 

Aamulla lähdin töihin 11 aikoihin. Tein taas kaikki samat jutut kuin eilenkin, niistä on nyt tullut tavallaan minun velvollisuus, koska olen ensimmäinen tarjoilijoista joka tulee töihin.

Kun Nerea saapui, tarkistimme vielä koko salin kattauksen, ja kävimme läpi tilaukset.

Päivä sujuisamaan malliin kuin edellisetkin. Katsoin haikeana ulos auringonpaahteeseen, ja ajattelin kateellisena muita, jotka löhöäisivät parhaillaan hiekkarannalla..

Nerea päästi minut kotiin tuntia aikaisemmin, ja käski nauttia auringosta.

Tykkään kyllä olla töissä Guggenheimissa, henkilökunta on ottanut meidät hyvin vastaan, kielimuurista huolimatta. Työ on vaan huomattavasti rankempaa kuin olin ajatellut. Mutta kuten sanottu, ehkä siinä vain menee hetki ennen kuin tottuu..

Bien

Hii tänään oli hyvä päivä töissä! Kerkesin hakemaan vedet ja viinit alhaalta, avaamaan viinipullot, tekemään petit fourset ja kaikki muutkin askareet ennen kuin Nerea edes tuli töihin. Sain paljon kehuja!
Vastapainoksi sitten tiputin yhden kuoharilasin keittiössä, mutta eipä se haittaa, aika monta päivää meni ennen kuin rikoin mitään.
Alkupäivästä oli aika rauhallista, ei varauksia. Kello kahden jälkeen tuli iso tilaus, 35 hlö. Ja taas sama 4 annosta+jälkiruoka ja kahvit menu. Kaikki sujui hyvin, samanlailla kuin ennenkin.

Kohta olis taas aika suunnistaa takaisin töihin tekemään 3 ja puolen tunnin ilta/yövuoro (20.30-00.00)
Tänään on lämmin päivä, 26 astetta. Kysyin tänään Nerealta onko mahdollista tehdä 5 päivää viikossa, lupasi selvittää esimieheltään. Pikkasen harmittaa jos joudun huomennakin töihin ku muut opiskelijat suuntaa rannalle ottamaan aurinkoa. Ja tänäänki muut menee juhlimaan kun niillä on koko viikonloppu vapaata. No, ei mahda mitään, ehkä lopussa kiitos seisoo?

Chaoo!

O ooou

Nohuhhuh, eilen oli ihan tosi kiireinen päivä.. Kielikurssin jälkeen heti töihin, tosi monta isoa ryhmää kävi ja sai kyllä kipittää keittiön ja salin väliä ihan kunnolla. Eli siis olin eilen töissä 11.30-17.00 ja illalla tulin auttamaan vielä yhden ison tilauksen kanssa klo. 20.00-01.00. Jee..

Tilauksessa meni ensin aperitiivit terassille, jonka jälkeen 4 annoksen menu + jälkiruoka ja kahvit. Huhhuh.. Asioita tosin helpotti se että koko ryhmä puhui englantia. Ruokailutahti on onneksi täällä Espanjassa suht nopea, heti kun lautaset on tyhjät, blokataan kaikki pois. Sen jälkeen nopeasti uusi kattaus, ja uudet ruuat samantien ulos.
Kun asiakkaat vihdoin alkoivat hitaasti valua ulos ravintolasta, alkoi siivous.. Ja sitähän sitten riitti. Kun pöydät oli saatu tyhjennettyä, ne pestiin ja sitten katettiin kaikki taas valmiiksi seuraavaa päivää varten.

Viimeinen metro menee arkisin ymmärtääkseni 23.30, joten sain kyydin takaisin asunnolle. Täytyy kyllä myöntää että tuntee itsensä hiukan ulkopuoliseksi kun kaikki muut pälättää ties mitä espanjaksi.. Ymmärrän ainoastaan yksittäisiä sanoja, mutta ehkä sitä pikkuhiljaa sitten oppii lisää kun  kuulee espanjaa kuitenkin päivittäin.

Tänään kun menin töihin, siellä oli menossa jonkunlainen kahvikurssi, espanjaksi tietenkin. Opettelimme tekemään kuvioita maitovaahdolla cappucinoihin. Ensin kuumennettiin maito, ja lämpötila mitattiin tarkkaan. Sen jälkeen maitoa pyöriteltiin metallikannussa kunnes kuplat olivat kadonneet, jonka jälkeen muotoiltiin kuvio kahvin pinnalla kaatamalla maitovaahto tietyllä tavalla. Nyt pitäisi sitten meikäläiseltäkin sujua sydämmet ja lehtikuviot!
Kello yhden maissa Nerea sanoi minulle vaan "you can go, partyparty!" Joten lähdin kiitollisena kotiin. Huomenna odottaa taas rankka päivä päivä -ja iltavuoroineen.

Ei tätä ulkomaanvaihtoa kyllä lomaksi voi kutsua.. Tekemistä riittää, mutta eiköhän tähänkin totu kun on jonkun aikaa tehnyt!

Terkkuja sinne Suomeen!

Malo diá

Tänään ei ollut kovin hyvä päivä, ja nousin jo valmiiksi sängystä vähän väärällä jalalla. Sain aika huonosti nukuttua, koska joku soitti viulua melkein koko yön. Joten aamulla olin tosi väsynyt ja ehkä hienman kiukkuinen.
Kielikurssilla kerrattiin lähinnä eilisiä asioita, lisäksi opettelimme kuukaudet ja pronominit. Mielestäni olisi kannattavampaa opetella ammetteihimme liittyvää sanastoa, mutta ehkä kaikki aikanaan.
Saavuin työpaikalla hyvissä ajoin, klo 11 (työvuoro alkaa 11.30). Vartija antoi minulle kulkulupani ja   kipitin kiltisti pukukoppiin. Sain apua kaapin avaamiseen (pitää pyörittää numerosarja) ja kravatin solmimiseen. Enpä tullut ajatelleeksi että olisi hyödyllistä osata tehdä kravattisolmu kun lähtee ulkomaille vaihtoon! Nyt pitää vain muistaa etten enään avaa sitä, koska en osaa vieläkään solmia sitä itse.
Noh, seuraava ongelma muodostui siitä, että unohdin kulkuluvan kaappiin ja kerkesin läimäistä kaapin kiinni. Teoriassa kuvittelin osaavani avata sen itsekin, niinkuin Nerea opetti, mutta käytännössä se ei toiminutkaan niin. Kun olin tapellut kaapin kanssa kymmenisen minuuttia, aloin vaipua epätoivoon, joten soitin Teemulle joka oli jo päässyt yläkertaan keittiöön. Odotellessa apua, juuri sopivasti yksi mukava tiskari tuli pukuhuoneeseen ja elekielellä taas sain selvitetyksi mikä koodi on kyseessä, ja tattadaa kaappi aukesi heti! Muchos gracias amigo! Myöhemmin sain keittimestari Javierilta selkeämmät ohjeet kaapin avaamiseen, joten huomenna ei ehkä tarvitse varata erikseen aikaa sen kanssa tappelemiseen.

Kaappihässäkästä johtuen saavuin ravintolaan suunnilleen 10 minuuttia myöhässä, hain nopeasti varaston avaimet, ja eilisten ohjeiden mukaan lähdin noutamaan vesipulloja ja viinejä alakerrasta.
Paluumatkalla Nerea tuli samalla hissillä, ja heti ihmetteli miten vähän olin kerennyt tekemään. Selitin kaappihässäkän ja uskoakseni viesti meni perille..
Koitin kiriä menetetyn ajan umpeen, minkä seurauksena rikoin kahdesta viinipullosta korkit..
Onneksi itse viini ei mennyt piloille!

Loppupäivä sujui jotakuinkin saman kaavan mukaan kuin eilinen. Ymmärtääkseni Nerea selitti työvuoroni siten, että minulla olisi kuutena päivänä viikossa vuoro 11.30-17. Lisäksi perjantaisin ja lauantaisin normaali päivävuoron jälkeen tullaan tekemään vielä 20.30-00.00 iltavuoro.
Pyysin Ikeriä selvittämään onko mahdollista tehdä vain viisi vuoroa viikossa, koska kuusi vuoroa per viikko voi ottaa aika koville, varsinkin kun on nyt aluksi vielä lisänä se kielikurssi aamuisin. Vastausta odotellessa..

Guggenheim

Hasta luego!
Tänään alkoi kielikurssi ja työt. "Espanjan opettaja" puhuu hyvää englantia, kuten odottaa saattoi, tosin vahvalla espanjan korostuksella. Alkutunnista opettelimme esittelemään itsemme; Me llamo Aino, ja Yo soy Finlandesá. Käytiin läpi myös aakkoset, joissa riittää haasteita. En keksi mitään muuta kieltä kuin Suomi, missä ääntäminen ei poikkea kirjoitusasusta.
Kun esittelin itseni, ja kerroin että opiskelen tarjoilijaksi, sain osakseni vähättelevän tuhahduksen ja hämmentyneen katseen, lisäksi kysymys kuului; miksi tarjoilijaksi? Tästä päättelin että tarjoilijan työ on täällä vielä vähemmän arvostettu kuin Suomessa. Mutta ei hätää, en anna tämän masentaa!

Menin työpaikalle erittäin hermostuneena tietämättä mitä odottaa. Minua vastassa oli nuorehko nainen, joka halasi, ja antoi poskisuudelman. . Lämpimän vastaanoton jälkeen, minulle tehtiin kulkulupakortti, otettiin passista henkilötiedot, ja taas se naamakuva.
Nerde (en ole varma miten hänen nimi kirjoitetaan) puhui huonohkoa englantia, mutta asiat saatiin kuitenkin selväksi; hän toimii esimiehenäni tämän viikon, kun 'oikea' pomo on lomalla. Työvaatteeisiini kuuluvat perus mustien housujen lisäksi kokopitkä esiliina ja kravatti. Harmi vaan etten osaa solmia kravattia, täytyy luntata netistä miten sen solmiminen tapahtuu. 
Seuraavaksi menimme varaston kautta ylös keittiöön, ja lyhyen esittelykierroksen (opinkohan koskaan kaikkien nimiä?!) jälkeen rupesimme töihin. Sain tehdä kaikkea, paitsi tilauksia en ottanut, eikä se kyllä harmita, sillä nopealla silmäyksellä menu näytti hiukan hankalalta.. 

Alkuvalmisteluina avataan kaikki viinipullot valmiiksi (weird!), ja pienet jälkiruokina tarjottavat makupalat laitetaan puisiin laatikoihin, omiin lokeroihinsa (yritän saada niitä kuvia, jotta olisi hiukan selkeämpää). Vedet kannetaan pulloissa pieneen koppiin salinpuolelle, jota he sanovat toimistoksi; siellä on kaikki mitä kattamiseen, pöytien siistimiseen ja muuhun tarvitaan)..

Kun asiakas saapuu ravintolaan, Nerde, Luna, Tamara tai Andrea (jotka siis ovat tarjoilijat joiden nimet muistan), ohjaavat heidät pöytään ja antavat menut. Samalla viedään myös asiakkaalle vesi. 
Kun tilaus on otettu, Nerde kertoo minulle meneekö puna -vai valkoviiniä, jonka jälkeen kipitän viinipullon kanssa pöytään, näytän pullon ja kaadan vapaalla kädellä sopivasti viiniä. Pulloa ei jätetä pöytään, paitsi tietenkin jos asiakas ostaa koko pullon. Samalla kerralla vien tietysti myös leipää.
Menuihin kuuluu aina vähintään 3 annosta. Kaikki annokset kannetaan keittiöstä saliin jättimäisillä puisilla tarjottimilla, kullekkin mahtuu 4 lautasta. Salissa jättitarjottimet laitetaan kiikkerälle telineelle, josta ne sitten viedään asiakkaille ( onnistun varmasti joskus kaatamaan koko helahoidon).
Myös blokkaamisessa tarjottimet ovat apuna. Minua opetettiin myös kattamaan, siinä nyt ei ollutkaan mitään ihmeellistä.
Lasit kerätään metalliselle, hyvin liukkaalle prikalle, jonka jälkeen ne viedään lasitiskiin, joka siis on eri paikassa kuin lautastiski. 

Tänään oli juuri sopivasti reilu 30hlö tilaus, nuoria opiskelijoita olettaisin, joten sain kyllä kipittää ympäriinsä koko päivän; klo 11.30-16.30. 
Kaikenkaikkiaan tänään meni olettaakseni ihan hyvin, kielimuurista huolimatta. Muutama työntekijöistä puhuu hyvää englantia, osa ei ollenkaan. Asiakkaista mielestäni suurin osa puhui englantia, joten pärjään varmasti hyvin. Minulta selvästi odotettiin oma-aloitteisuutta, asiat sanottiin kerran ja sen jälkeen oletettiin että muistat. Työtahti on varmasti 3 kertaa nopeampi kuin kotipuolessa, mikä vaatii hieman totuttelua. Työvuoron lopuksi vein roskat, (kysyin matkanvarrella elekielellä apua vartijalta) pihalle ja pullot lastauslaiturille.

Minun silmissäni näytti siltä, että ravintolassa kaikki toimii moitteettomasti, ruuat saapuvat juuri 
oikeaan aikaan, eikä ole mitään epäselviä asioita. Henkilökunta on ystävällistä ja työtehtävät helpohkoja.
Guggenheim on varmasti mukava paikka harjoittelijalle, kunhan pääsee hommaan jyvälle.

P.s. Kaipaan ruisleipää :(

Grandioso!

Buenos dias!
Nettiongelma ratkaistu! Asunnon alakerrassa on moderni nettikahvila :)
Eilen käveltiin koko poppoo vanhassa kaupungissa, Casco Viejo:ssa. Löydettiin kivannäköinen ravintola ja jäätiin pällistelemään menun hintoja; kolmen ruokalajin menu 15,50€ Ja siis siihenhän tietysti kuului juomat samaan..
Tarjoilija puhui hyvää englantia ja selitti meille menun, alku-, pää -ja jälkiruuissa oli kolme eri vaihtoehtoa. Itse valitsin alkuruuaksi sieniä ja parmankinkkua, pääruuaksi possun kyljyksiä ja jälkkäriksi vanukasta suklaakastikkeella, mums! 
Alkuruuat olivat koko menun isoimmat annokset, toisin kuin kotipuolessa. Ruokailu sujui suht nopeasti, ja ruuat saapuivat ajallaan. Jälkiruuan jälkeen tarjottiin kahvia tai teetä, teelista oli useamman sivun pituinen. Valitsin sokkona listalta ensimmäisen, joka osoittautui ihan kelpo valinnaksi, tosin ei mitään hajua mitä se sisälsi. Tee tarjottiin hiukan eri tavalla kuin Suomessa; kuppi tuli tyhjänä eteen ja mukana tuli pieni pannu, jossa oli sisäänrakennettu haudutusverkko. Mielestäni hyvä idea, kannatetaan. En suostu juomaan enään pussiteetä! 

Illemmalla lähdimme etsimään hiekkarantaa hiukan kauempaa, paikan nimi oli Plenzia. Se oli metrolinjan päätepysäkki, aikaa matkaan kului hieman alle puoli tuntia. Täytyy kyllä sanoa että kannatti vaivautua hiukan kauemmas, vaikkei nyt mitkään rantakelit olekaan. Paikka kyllä sai minut ainakin haukkomaan henkeä, korkeat kalliot kohosivat rantaviivan molemmin puolin, ikään kuin salatakseen hienon maiseman.

Täällä ei sunnuntaisin ole mitkään marketit tai vaatekaupat auki, joten jääkaappi ammotti tyhjyyttään. Löysimme onneksi pienen tapasbaarin, jolla saimme murisevat mahamme hiljenemään. 
Itse painuin aikaisin pehkuihin, kun jäi ensimmäisenä yönä unet aika tiukille. Jet lag.. 

Tänään eli siis maanantaina lähdimme heti aamusta "pirteinä" hankkimaan metrokortit. Ne täytyi käydä tekemässä vähän samantapaisessa paikassa kun Suomessa on yhteispalvelupiste. Metrokortteihin otettiin naamakuvat ja tietysti henkilötiedot. Kuukauden ajan lataus maksoi jotakuinkin 32€, eli hiukan halvempaa kuin kotipuolessa. 
Tänään päästiin taas markettiin täydentämään ruokavarastoja, ei voi muuta sano kuin että halpaa on, viinipullo esimerkiksi 1,70€, WHOOT?! 
Ensimmäisen kerran uskaltauduttiin myös pieneen hedelmä/vihanneskauppaan. Sellaisia on melkein joka kulmassa, ja kaikki on tuoretta. 2kg mansikoita maksoi 2€, ja muut tuotteet olivat vielä halvempia.. Olisin voinut syödä varmaan koko laatikon kerralla, delicious!
Tämänpäivän suunnitelmat vielä auki, onneksi asuu kokkien kanssa niin voi olettaa saavansa ruokaa!
Kirjoittelen taas kun tulee asiaa, chao!

Bilbao ensivaikutelma

Hola! Saavuttiin eilen Espanjaan joskus klo. 14 aikoihin. Iker (yhteyshenkilö) haki meidät kentältä. Maisema oli huikea kun laskeuduimme rinnettä alas ja kaupunki pilkotti suuressa laaksossa, pilvet roikkuivat yläpuolella ja vuoret ympäröivät joka puolella. Ja mikä parasta ei missään lunta!!

Asunto on aika magee! Odotin lähinnä jotai kellariluukkua johon meidät laitettaisiin asumaan, mutta ihan kunnon lukaali saatiin :) Sain oman huoneen, muut jakavat isomman huoneen. Meitä asuu samassa asunnossa 5, kaksi tyttöä on ollut täällä jo kuukauden verran.
Kun tavarat oli purettu, suunistettiin supermarkettiin ostamaan ilta -ja aamupalaa. Hintataso tuntui alhaiselta, kirjoitan siitä myöhemmin.
Iltapäivällä Iker vei meidät vanhaan kaupunkii pienelle turistikierrokselle. Talot oli vanhoja ja kadut kapeita, kahviloita ja pikku putiikeja on ihan vieri vieressä, ja ihmiset istuvat ja seisovat kaduilla juomassa kahvia tai olutta.
Käveltiin ympäriinsä, ja päätettiin poiketa parille. Yritin tilata siideriä, ja kävi ilmi ettei se ole täällä kovin yleistä, ja sitä saa ainoastaan tietyistä paikoista, ja se kuulemma poikkeaa aikalailla meille tutuista siidereistä. Saa nähdä sitten kun pääsee maistamaan :) Anyway sain eteeni jonkunlaista viiniä, about 12cl, ja se maksoi 1,70€. KELPAA
Täällä on normaalia että lounas syödään 14-15 aikoihin, ja päivällinen ilta yhdeksästä eteenpäin.. Joten lähdettiin syömään illallista klo 21. Vaellettiin taas vanhassa kaupungissa, ja löydettiin kivannäköinen paikka. Entrecoté pihvi (eikä siis ihan mikään 400 gramman) ranskalaisilla, maksoi 11€, ja pullo viiniä samanverran.

Tänään aurinko jo paistaa, ja käytiin tutustumassa työpaikkaan, eli siis Guggenheimin museoon. Osa henkilökunnasta puhuu heikkoa englantia, ja osa ei ollenkaan. Keittiömestari puhui hyvää englantia.. Ymmärtääkseni kyseessä on siis a la carte ravintola, ja vieressä myös kahvila. Aloitan työt tiistaina, joten kirjoitan myöhemmin lisää työpaikasta, kun tiedän enemmän :)
Nettiyhteyksissä ei kehumista, tänään ensimmäinen kerta kun pääsen! Tunnistain lievän nettiriippuvuuden oireita.. Hehheh.. Kuvien lisäämisessä ilmenee ongelmia, koitan selvittää :D Kirjoittelen taas kun pystyn! Adios! :)